*

LeenaIivonen I'd rather be hated for who I am, than loved for who I'm not. -Kurt Cobain

Susihävikkiä ja sosiaalisoppaa

Suomen susikanta on laskenut. Vuosien saatossa uutinen on toistunut suhteellisen säännöllisesti, muutamaa poikkeuksellista vuotta lukuunottamatta. Tiettyä säännönmukaisuutta on myös siinä, että uutisesta seuraa tavaton parranpärinä ja silmien pyörittely. Kuinka nyt taas näin pääsi kymään. Seuraavaksi on sitten puolestaan vedetty kissanhäntää siitä valehteleeko tutkimuslaitos vai ovatko salametsästäjät olleet erityisen uutteria.  Molemmilla näkemyksillä on oma kannattajakuntansa. Viimeisten kolmen vuoden laskusuhdanne ei kuitenkaan kaipaa taakseen kumpaakaan näistä selityksistä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että argumentaatiosta raaskittaisiin luopua. Salametsästyksen kohdalla ei ehkä ole tarpeenkaan. Sen sijaan keinovalikoimaa sen suitsimiseen olisi nyt viimeistään ryhdyttävä pohtimaan tarkastelemalla asiaa laajemmin kuin kiikaritähtäimen läpi.

Niin merkillistä kuin se onkin, yhteiskunnassa ihan oikeasti on problematiikkaa, joka ei ratkea sillä, että jotain ammutaan. Suomen susiasiainhoito on asemoinut EU:n luontodirektiivin myötä tällaisen problematiikan riistahallinnon pöydälle ja selkeitä kasvukipuja on. Poterosta pitäisi kyetä kaivautumaan moniammatilliseen yhteistyöhön, mitä erityisesti sosiaalinen konflikti ratketakseen kaipaa.  Arvelen, että 2015 päivitetty susikannanhoitosuunnitelma olisi voinut johtaa hiukan menestyksellisempään toimenpidevalikoimaan ja toimeenpanon kärkeen, mikäli olisi kehdattu konsultoida vaikka kriminaalipsykologian asiantuntijaa. Ilman konsultaatiota huseeraamalla on saatu aikaiseksi seraavanlaiset tulokset:

19553094_10155498310479182_1744019847_n
screenshot.1498840604


Tuoreimman arvion mukaan Suomessa on susia 14 varmaa laumaa, joka muuten on yllättävänkin lähellä sitä minkä todettiin selvinneen vuoden 2015/2016 metsästyskaudesta molemmat alfayksilöt säilyttäen. Ollaan varsin kaukana sitä tavoitteesta mikä kannanhoitosuunnitelmassa minimiksi asetettiin. Korostan vielä…m_i_n_i_m-i-k-s_i.  Ei suinkaan suurimmaksi mahdolliseksi tai edes niin sanotuksi tavoitekannaksi, jota ei olisi tarpeen ylittää. Nyt olisi siis enemmän kuin tarpeen ruveta kaivamaan plakkarista vuodelta 2015 toivottavasti säilyneitä hedelmällisyyshoitoja tavattaville susipareille, koska muussa tapauksessa jää lapsenomainen usko kasvupotentiaaliin vaille katetta.   Se tosin kyseenalaistuu hivenen jo siinä paikassa kun tarkastellaan menneiltä vuosilta sitä miten nämä parit ovat seuraavan vuoden kanta-arviossa konkretisoituneet. Vaikka tilastollinen todennäköisyys parien lisääntymiseen olisikin 60% luokkaa, näyttäisi meillä Suomessa olevan jokin raportoimaton muuttuja, joka estää pääsemästä tähän onnistumistasoon.

19553215_10155499613394182_1628305303_n

Laumatilanteen muutos 3/2016 -> 3/2017

 

Laumatilanteen muutos 3/2016 -> 3/2017

 

Edellä esitetyt eväät kevään 2017 lisääntymiskauteen ovat siksi surkeat, että henkilökohtaisesti soisin näkeväni syksyn arviossa, mikäli sellaisia on aikomus vielä tehdä, vain ne pentueet, jotka on voitu ihan oikeasti todeta, eikä ensimmäistäkään yltiöoptimistista laskennallista ”arvailua”, nojaillen elinvoimaisen susikannan lisääntymisestä saatuihin tutkimustuloksiin, koska meillä nyt vaan edelleenkään sitä elinvoimaista suotuisissa olosuhteissa elävää susipopulaatiota arvelun pohjaksi ei ole.

Seuraavia hallitusneuvotteluita silmällä pitäen annan yhden ilmaisen vinkin. Yhdistäkää Maa-ja metsätalousministeriö ja Sosiaaliministeriö niin saattaapi olla paremmat mahdollisuudet tämän typerällä politiikalla ja väärällä ohjausvaikutuksella kumuloidun sosiaalisen ongelman selvittelyyn. Ihmisiä kun ei voi ampua ja tästä paletista alkaa muu ammuttava olemaan aivan helvetin vähissä.

Tässä ne tärkeimmät…

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mielestäni susien kaatamisen ei pitäisi myöntää yhtään lupaa missään päin Suomea, kunnes kanta on saatu noin tuhannen yksilön tasolle. Sen jälkeen voisi tarkan tarveharkinnan pohjalta joskus kaatoluvan myöntää. Myös salametsästyksestä koituvat rangaistukset ja sanktiot pitäisi saattaa sellaiselle tasolle, että niiden pelotevaikutus olisi riittävän suuri.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Hyvä puheenvuoro. Kiva nähdä että joku kirjoittaa susista joskus asiaakin.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Ei Suomella ole omaa susikantaa. Tuossa ne passitta, viisumitta ja kutsumatta itärajan yli eestaas vaeltelee. Jotkut aina Sastamalaan saakka.
Ampuminen parhaiten kertoo susille siperiasta missä on tilaa vaeltaa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

On siis syytä elvyttää se oma susikanta. Suomessa on tilaa vaeltaa.

Käyttäjän LeenaIivonen kuva
Leena Iivonen

Suomi, siinä kuin myös Ruotsi ja Norja on suden luontaista levinneisyysaluetta, eikä tämä alue saa pienentyä. Siperian susia tähän kysymykseen on turha sekoittaa.

Mikäli asia kiinnostaa höpölöpöfraasien toistelua laajemmin, tarjoaa seuraava linkki oivallisen mahdollisuuden tutustua tähän kokonaisuuteen.

http://www.nature.com/hdy/journal/v117/n4/full/hdy...

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Noista susista minä ihmettelen vain, että jos on lampaita 12 kappaletta, niin miksi susilauma tappaa ne kaikki kerralla, vaikka yksikin riittäisi ? Haukkaavat muutaman palan sitten yhdestä tai kahdesta lampaasta ja muut ruhot jäävät täysin koskematta.

Norjasta on paljon kokemuksia ja valokuvia ko. tapauksista.

Käyttäjän LeenaIivonen kuva
Leena Iivonen

https://en.wikipedia.org/wiki/Surplus_killing

Ilmiö on useimpien petoeläinten kohdalla tuttu. Siitä on vähemmän tietoa mitä näille tapetuille tapahtuisi jos saisivat häiriöttä saaliillaan mässäillä, koska kuten luontevaa on ne pyritään keräämään pois välittömästi kun tilanne havaitaan.

Toimituksen poiminnat